Minkälainen on sidostyyppi elohopealla ja hiilellä dimetyylielohopeassa tai ylipäätänsä organometalliyhdisteissä? Olen ymmärtänyt että metallit eivät muodosta kovalenttisiä sidoksia, esimerkiksi natriumhydridi on ioniyhdiste. Kuitenkin sidos vaikuttaisi olevan dimetyylielohopeassa kovalenttisen kaltainen.
Vähemmän elektronegatiiviset metallit muodostavat tosiaan ionisia yhdisteitä – vahvasti elektronegatiivisten alkuaineiden (esimerkiksi halogeenit) kanssa. Jos elektronegatiivisuusero on paljon pienempi, kuten esimerkiksi organometalliyhdiste dimetyylielohopean Hg–C -sidoksessa, niin sidos on kyllä ihan kovalenttistyyppinen.
Metallit pystyvät käyttämään s-, p-, ja siirtymämetallit myös d-orbitaalejaan sidosten muodostamisessa. Sidoksen luonne riippuu voimakkaasti metalliin sitoutuvan atomin tai atomiryhmän kyvystä vetää elektroneja puoleensa, nimenomaan suhteessa metallin vetovoimaan.
Elohopea(II)-kloridin (myrkky) ja alumiini(III)kloridin (ärsyttävä) voi mieltää ioniseksi, mutta dimetyylielohopeaa (äärimmäinen myrkky, varo!) ja trimetyylialumiini (palovaarallinen, mutta teollisuudessa hyvin käyttökelpoinen yhdiste) ei.
Turvallisuusasiana on hyvä tutustua kemisti Karen Wetterhahnin tapaukseen. Hän kuoli 1997 saatuaan puolta vuotta aiemmin dimetyylielohopeapisaroita lateksihanskalleen – aine hulahtaa hanskan läpi muutamassa sekunnissa. Wetterhahn oli erikoistunut myrkyllisten metallien käsittelyyn, ja noudatti useimmille aineille riittäviä varotoimia.
Marko Vehkamäki
Kemian laitos, Helsingin yliopisto
