Vuoden 2016 LUMA-toimijat esittäytyvät: Maria Leivo painottaa lasten luontaisen innon ja kiinnostuksen säilyttämisen tärkeyttä

LUMA-keskus Suomi palkitsi kesäkuussa 2016 Vuoden LUMA-toimijoita. Esittelemme nyt yhden palkituista. Maria Leivo on työskennellyt aktiivisesti tiede- ja teknologiakasvatuksen parissa jo vuosien ajan.

Miten olet päätynyt mukaan LUMA-aineiden opetuksen pariin?

Olen itse ollut kiinnostunut lapsesta lähtien siitä, miten eri laitteet toimivat ja miten ne on rakennettu. Olen purkanut videot ja kuulakärkikynät. Luonnontieteet ja teknologia ovat myös kiinnostaneet minua aina – ensimmäiset pelit olen ohjelmoinut 9-vuotiaana Basicilla ja Commodore 64:ä on käytetty paljon. Lukioikäisenä haaveilin lääkärin ammatista, mutta insinööriopinnot veivät mennessään. Sillä tiellä ollaan – insinööriopintojen jälkeen olen lukenut itseni kauppatieteiden maisteriksi sekä opettajaksi, joten tieteen ja teknologian yhdistäminen opettamiseen on ollut minulle hyvin luontainen valinta. Lisäksi yrittäjyys on aina ollut sydäntä lähellä.

Minkälaisia hyviä toimintatapoja, menetelmiä ja käytäntöjä olet luonut tai kehittänyt?

Insinöörikoulutuksessa olen kehittänyt erilaisia oppimisympäristöjä sekä uudenlaisia tapoja arvioida ja suunnitella oppimista. Olen ollut vetäjänä vuodesta 2005 alkaen Turun ammattikorkeakoulun kahdessa eri yrityksenkaltaisessa oppimisympäristössä, joiden tavoitteena on ollut tarjota opiskelijoille “työpaikka” jo opintojen alusta asti, jossa he pääsevät tekemään aivan oikeita projekteja ja toimeksiantoja. Toinen näistä, ESCfi, on valittu vuonna 2010 parhaaksi käytänteeksi suomalaisessa insinöörikoulutuksessa. Tämän tyyppinen opiskelu on vaatinut kuitenkin paljon uudenlaisia tapoja arvioida oppimista, suunnitella ja raportoida oppimista sekä seurata työskentelyä ylipäätään. Tämän eteen on tehty vuosien varrella paljon töitä, mutta tällä hetkellä homma toimii hyvin ja voin ola ylpeä siitä palautteesta, jonka saan työelämästä näiden näissä oppimisympäristöissä työskennelleiden insinööriopiskelijoiden työelämätaidosta ja substanssiosaamisesta itsessään.

Tietyllä samalla tavalla olen pyrkinyt näitä samoja periaatteita noudattamaan myös Lasten Tiedekoulussa. Lapset pääsevät itse tekemään, kokeilemaan, havainnoimaan ja yrittämään sekä erehtymään. Tämä johtaa melkoisella varmuudella parhaisiin oppimistuloksiin, kun asiaa pääsee kokeilemaan käytännössä. Tiedekoulussa lapset eivät istu ja kuuntele opettajan luennointia, vaan työtä tehdään yhdessä lasten kanssa ja välillä rapa roiskuu oikein kunnolla.

Mihin suuntaan haluaisit jatkossa kehittää LUMA-aineiden opetusta?

Enemmän käytännön tekemisen suuntaan. Alakoulun kirjoissa on paljon hyviä havainnollisia kokeita, mutta valitettavan vähän niitä ehditään tuntien aikana tekemään tai asioita kokeilemaan. Erilaiset kokeet ja havainnollistukset vaativat opettajalta aika paljon ylimääräistä työtä ja kahvitauko kuluu siivotessa tunnin jälkiä. Lisäksi projektimuotoinen työskentely sopisi hyvin luonnontieteiden opiskeluun ja lapset on helppo saada innostumaan näistä. LUMA-aineita voisi myös enemmän integroida osaksi muita aineita, jolloin niistä löytyisi helpommin se kytkös arkielämään ja siihen, missä niitä kaavoja oikeasti tarvitaan.

Mitä ajatuksia Vuoden LUMA-toimija -tunnustus sinussa herätti?

Olin tottakai otettu. Tehdystä työstä on aina mukava saada tunnustusta. Itse olen sitä mieltä, että suuretkin muutokset lähtevät liikkeelle aina pienistä asioista. Itsekin aloitin tiedekerhotyöskentelyn yhdellä talkootunnilla viikossa ja puolen vuoden päästä tunteja oli jo useita. Tämän jälkeen päätin kokeilla josko Lasten Tiedekouluun olisi innokkaita tulijoita ja muutaman ryhmällisen sainkin silloin kasaan. Nyt tiedekoululaisia on jo 15 toimipisteessä ja meillä on 17 opettajaa töissä. Yksi ihminen ja opettaja voi vaikuttaa monien lapsien elämään ja siihen, mikä heitä loppujen lopuksi kiinnostaa ja mitkä aineet he kokevat mielekkäinä ehkä koko loppuelämänsä. Minusta tämä onkin yksi opettajan tärkeimmistä tehtävistä – säilyttää lasten into ja kiinnostus maailmaa, elämää ja ilmiöitä kohtaan, kaavoja ehtii opettelemaan sitten myöhemminkin jos niitä heti ei tule opittua, mutta intoa ja kiinnostusta on vaikea herättää, jos se kertaalleen on päässyt näivettymään. Itse haluan erityisesti kannustaa myös muita opettajia innostumaan ja innostamaan lapsia.

Kiitokset ja onnittelut!

Kuva: Maria Leivon kotialbumi.