Valmistan temperamaalausta varten puulle lefkaspohjustuksen. Ensin valmistetaan jänisliimaseos (65 g jänisliimarakeita/gelatiinia ja 1 l vettä). Mitä tapahtuu, kun seos liuotetaan (lämmitetyssä vesihauteessa)? Mikä on jänisliiman tai gelatiinin kemiallinen kaava? Mikä reaktio tapahtuu, kun tähän jänisliimaan sekoitetaan liitujauhoa (CaCO 3) kylläisen seoksen saamiseksi? Valmistus käy käytännössä siten, että vesihauteessa sekoitetaan liitujauhoa jänisliimaan niin kauan, ettei liitujauhoa enää sekoitu. Mikä rooli on käytettävällä Zn-jauheella (n. 1 ruokalusikallinen)? Millainen reaktio tapahtuu (vesi haihtuu yms.), kun tätä saatua lefkasta sivellään puupohjalle, jolloin saadaan temperamaalaukselle ja mahdolliselle kultaukselle sopiva pohja?
Gelatiini koostuu pääosin kollageenista, sillä valmistus tapahtuu eläinten nahoista ja luista uuttamalla. Kyse on siis lähinnä seoksesta, eikä ihan täsmällistä rakennekaavaa gelatiinille voi kirjoittaa.
Gelatiini keitetään vain paremman liukoisuuden saamiseksi: proteiinivyyhdit saadaan kuumassa vedessä paremmin auki kuin kylmässä. CaCO3 paitsi toimii täyteaineena myös tekee liuoksen hieman emäksiseksi, jolloin proteiiniketjujen happoryhmät neutraloituvat ja liukoisuus paranee entisestään. CaCO3:sta liukenee jonkin verran kalsiumioneja veteen, jotka muodostavat ionisiltoja proteiinissa. Varsinainen proteiinin silloittaja on sinkkijauhe (todennäköisesti ZnO), josta liukenevat sinkki-ionit muodostavat lisää ionisiltoja. Nämä ionisillat (proteiineissa jopa jonkinasteiset vyyhdit) parantavat lopputuotteen vedenkestoa, sillä mitä silloittuneempi proteiini on, sitä vaikeampi sitä on uudelleen saada liukenemaan veteen (tai jopa liuottimiin).
Kun vesi haihtuu pois tuotteesta, tämä muodostunut proteiiniverkko tiivistyy ja proteiiniketjut pakkaantuvat toisiaan vasten sekä muodostavat mahdollisesti lisää vyyhtejä. Voisin kuvitella, että näin tehdyllä tuotteella on verraten hyvä vedenkesto, mutta sen saa liukenemaan kuumaan veteen ja esimerkiksi vahvasti emäksisiin liuoksiin (kummallakin tavalla avataan proteiiniverkkoa eli mennään tavallaan valmistusprosessia taaksepäin). Proteiineilla on luonnostaan hyvä tartunta erilaisiin materiaaleihin, joten tartunta puuhun on varmasti hyvä.
Loputtomasti vedenkestoa ei pysty esimerkiksi sinkkioksidilla parantamaan, sillä jos proteiinia yritetään verkkouttaa liikaa keiton yhteydessä, se geeliytyy (syntyy liian tiheä verkko).
