Noin 200 lasta, nuorta ja aikuista viihtyi luonnontieteen ja matematiikan äärellä Jippo-tiedepäivänä 7.5.2011 Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksella. Kun tapahtuma järjestettiin nyt seitsemännen kerran, järjestettiin ruotsinkielisille rinnakkaisohjelma ruotsiksi: ruotsinkielisiä oli noin 10 % osallistujista. Intoa ja iloa riitti monipuolisen ohjelman parissa sekä lapsille että aikuisille: nuorin osallistujista oli alle vuoden ikäinen ja vanhimmat mummoja ja vaareja.
Tapahtuma aluksi kokoonnuttiin Physicumin auditorioon. Tapahtuman koordinaattorit Suvi Tala ja Jenni Västinsalo toivottivat kaikki tervetulleeksi. Tämän jälkeen oli laskennallisen ilmakehätieteen professorin, Hanna Vehkamäen lennokkaan esityksen vuoro.
Hanna pohti, keskustelutti ja demonstroi otsikolla ”Miten ilmasta voi syntyä pilviä?”. Avustajan toimi Katrianne Lehtipalo – ja avustaja olikin tarpeen, sillä saliin ryöpsähteli villejä höyryjä noidankattilasta. Höyryä ryöpsähteli sitä enempi, mitä lähemmäksi kattilaa Hanna meni puhumaan. Kattilaan putosi esityksen aikana lakupaloja ja patukoita, joiden rakenne muuttui kiveäkin kovemmaksi. Näistä osallistujat saivat maistiaisia – ja kaikki tarttuivat rohkeasti lakupalaansa kuultuaan totuuden noidankattilasta, johon saivat myös tutustua lähemmin. Noidankattila oli täytetty nestetypellä eli jäädytetyllä ilmalla: se ei siis ollutkaan noituutta vaan fysiikkaa. Tarkemmin tarkastelun tuloksena huomattiin, että noidankattilasta ei oikeastaan oikeasti ryöpsähdellytkään mitään, vaan kaikki se höyry, joka siitä näytti nousevan, oli peräisin salin ilmasta. Ilmasta jossa näyttää olevan tyhjää – tai siis siinä ei näy olevan mitään. Vaikka ilma on suurelta osin tyhjää, sisältää se elämälle välttämättömiä hiukkasia: aine on ilmassa kaasumuodossa. Ison luentosalin tilavuus on noin 1000m3, mutta siinä olevat ilman hiukkaset sopisivat yhden kuutiometrin tilavuuteen. Kun näiden hiukkasten muodostamaa kaasua jäähdytetään, näkyy se höyrynä – tai esimerkiksi kylmään ikkunanpintaan tiivistyvänä vetenä tai pakastimen pinnoille kertyvänä jäänä. Hannan esityksessä arkielämän selitykset yhdistyivät nykytutkimukseen. Sitten olikin pajakierroksen vuoro.
Fysiikan, matematiikan, kemian, biologian ja maantieteen opiskelijat ja tutkijat toteuttivat yhteensä 14 työpajaa, joissa lapset ja aikuiset tutkivat, oppivat ja viihtyivät yhdessä luonnontieteen ja matematiikan ilmiöiden äärellä. Työpajoja olivat: Salapoliisitehtäviä, Valoja ja värejä, Elefantin hammastahna, Tangram – kiinalainen palapeli, Ruokaostoksilla maailman ympäri, Pomppivat superpallot, Suupalan matka, Luonnonindikaattorit, Sähköä ja magneetteja: sähkömagneetti, Regnbågar i et provrör, Vardagsfysik ja Vatten som häsömätare ja Matematik i nät. Eli työpajoissa oli tarjolla yllätyksiä ja ihmetystä, selityksiä arkipäivän ilmiöille ja kimuranttia pohdittavaa. Jokaiselle innokkaalle Jippo-tutkija vei sitten kotiinsa pajakierroksen aikana täyttämänsä Jippo-passin – ja mukavia muistoja.
Kiitos kaikille tapahtumaan ja sen tekemiseen osallistuneille: lapsille, nuorille ja aikuisille vieraille sekä puhujille, pajanpitäjille, avustajille ja oppaille.
Teksti: Suvi Tala.
