Valtakunnallisen LUMA-keskuksen alaisen Summamutikka-keskuksen johtaja Juha Oikkonen on nimetty Helsingin yliopiston matematiikan opettajankoulutuksesta vastaavaksi professoriksi. Pitkän linjan matemaatikon ja opettajakouluttajan mielestä matematiikan oppimisen mielekkyys lähtee oppijasta itsestään.
Tuore matematiikan professori Juha Oikkonen on taustaltaan loogikko, joka on ollut mukana Helsingin yliopiston logiikan ryhmän toiminnassa. “Logiikassa erikoisalaani ovat äärettömät kielet ja pelien käyttö niiden yhteydessä sekä epästandardi analyysi”, hän kertoo.
Viimeiset kymmenen vuotta Oikkonen on kuitenkin työskennellyt matematiikan opetuksen kehittämisen ja opettajankoulutuksen parissa. Siihen liittyy olennaisena osana myös Summamutikka-toiminta, jonka avulla lisätään lasten ja nuorten kiinnostusta matematiikkaa kohtaan ja tuetaan opettajien työtä.
“Pidin aikoinaan poikani esikoulussa ja alakoulussa useita matikkapäiviä ja ne tarjosivat valtavia elämyksiä. Aivan tavallisen koulun aivan tavallisen luokan oppilaat yllättivät minut positiivisesti moneen kertaan pystymällä asioihin, joita heidän ei olisi kuulunut osata”, Oikkonen muistelee ja kertoo esimerkkinä esikoululaisryhmässä toteutetusta vektorilaskennasta ja alakoulun toisluokkalaisista ottamassa selvää, kuinka monta lävistäjää on kuperassa 100-kulmiossa.
“Tähän liittyy vahva kokemus siitä, että tehtävien mielekkyys matematiikassa ei edellytä ‘soveltamista’ sanan ahtaassa merkityksessä, vaan mielekkyyden kokemuksen edellytykset ovat jotain laajempaa”, hän lisää miettien myös erityisluokissa järjestämiään matematiikkapäiviä.
“Uskon, että lähtemällä oppijan omasta ajattelusta ja etsimällä yhdessä hänen kanssaan mielekkyyttä niin heikoimpien kuin vahvimpienkin mahdollisuuksia voidaan edistää.”
Oikkoselle on myös samanlaisia kokemuksia erityisen lahjakkaiden opiskelijoiden ohjaamisesta jo muutaman vuosikymmenen takaa. Hän oli mukana Suomen matematiikkaolympiavalmennuksessa jo 80-luvulla ja ohjasi useiden huippuopiskelijoiden palkittuja logiikan alan graduja samalla vuosikymmenellä.
“Matikkapäivissä minuun vaikutti ehkä kaikista eniten se, että keskustelut niissä oppilaiden kanssa olivat elämyksellisesti tavattoman samanlaisia kuin vuorovaikutus huippuopiskelijoiden ja tutkijakolleegoiden kanssa”, Oikkonen toteaa.
Kokemukset ohjaavat opetuksen kehittämistä
Oikkonen toteaa, että mielekkyys ja kohtaamiset jäävät helposti puuttumaan perinteisessä opetuksessa niin koulussa kuin yliopistossakin.
“Olen etsinyt mielekkyyttä opetukseen kahdelta suunnalta: sekä korostetulle vuorovaikutukselle perustuvista uusista opetusmenetelmistä että laitoksemme ensimmäisen vuoden analyysin kurssien luennointitavan uudistamisesta. Samalla kun olen innostunut uusista opetuksen ja opiskelun tavoista, olen intohimoinen luento-opetuksen ystävä: luennot voisivat olla paljon merkityksellisempiä kuin ne usein ovat”, Oikkonen sanoo. Hän painottaa, ettei opetusta yliopistossa suinkaan kehitetä pelkän kehittämisen tähden, vaan siksi, että se ei ole toiminut kaikilta osin niin kuin pitäisi.
Viime vuodet Oikkonen on toiminut matematiikan ja tilastotieteen laitoksen aineenopettajakoulutuksen vastuuopettajana. Professuurin myötä tilanne hänen yksikössään selkiytyy.
“Samalla ryhmämme saa selkeämmän hahmon, jossa yhdistyvät laitoksemme opettajankoulutus, opetuksen kehittäminen laitoksellamme ja Summamutikka-toiminta”, Oikkonen täsmentää. Edellä mainituista palasista muodostuvaa kokonaisuutta vahvistaa se, että kaikissa niissä ovat mukana paljolti samat henkilöt.
“Minulla on tunne, että olemme vasta aloittamassa jotain merkittävää. Meillä on käsillä toimintamme tuottamaa matematiikan opetuksen osaamista, jolla on paljon annettavaa opettajankoulutuksen lisäksi matematiikan opetukseen kouluissa ja yliopistossa. Hieno erityispiirre on, että porukassa vaikuttaa osa laitoksemme lahjakkaimmista puhtaan matematiikan opiskelijoista ja jatko-opiskelijoista. Kyseessä ei siis ole vain joku matematiikan opetukseen hurahtaneiden sisäpiirin toiminta, vaan laitoksella laajemminkin aistittavissa oleva ilmapiiri, jonka vierailijat välittömästi huomaavat. On myös upeaa, että olemme päässeet vuorovaikutukseen eräiden innostuneiden kouluissa toimivien opettajien kanssa”, Oikkonen iloitsee.
Matematiikan opetuksen tutkimuksella tulee olemaan tärkeä asema ryhmän toiminnassa – kehitystyö tarvitsee sitä tuekseen. Jatkokoulutuksen roolia tullaan vahvistamaan niin, että matematiikan opettajiksi valmistuneille tarjoutuu luonteva jatko-opiskelureitti myös matematiikan opetuksen puolelta. Aiemmin ainoana vaihtoehtona on ollut tehdä puhtaasti matemaattista tai tilastotieteellistä opinnäytettä.
Paljon puhuttu matematiikan opetuksen tulevaisuus
Myös LUMA Sanomissa on viime aikoina keskusteltu paljon matematiikan opetuksen nykytilasta ja tulevaisuudesta sekä niistä haasteista, joihin opettajan koulutuksen tulisi kyetä vastaamaan. Lisäksi yhteiskunnalliset muutokset ja teknologian kehittyminen tuovat mukanaan opetuksen kehittämistarpeita, jotka tulevat näkymään myös matematiikan uudessa opetussuunnitelmassa.
“Kaikki tämä merkitsee sitä, että opettajankoulutuksen pitäisi pyrkiä tarjoamaan opettajille eväät toimia uusissa olosuhteissa, joista ei voi olla tietoa siinä vaiheessa, kun tuleva opettaja opiskelee yliopistossa”, Oikkonen toteaa.
“Omasta mielestäni matematiikan opetuksen suurin haaste on kuitenkin matematiikan ‘keskitason osaajien’ määrän ja osaamisen tason nostaminen”, Oikkonen sanoo. “Se liittyy myös siihen, millainen kuva matematiikasta ja sen merkityksestä on kouluissa ja laajemmin yhteiskunnassamme.”
Oikkosen painottaa, että myös heikoimmat ja vahvimmat oppilaat ovat hänelle tärkeitä, mutta suurin huoli liittyy siihen, että kolmannen asteen koulutuksessa on jatkuva pula matematiikkaa kohtuullisesti osaavista opiskelijoista, vaikka maamme opettaja- ja oppilaskunnassa on valtavaa potentiaali, josta osin kiistellyt PISA-tuloksetkin kielivät.
“Meidän kaikkien matematiikan opetuksen parissa toimivien pitää työskennellä sen eteen, että oppilaiden ja opiskelijoiden ’matemaattinen osaaminen’ voisi vahvistua. Sen sijaan, että tuhlaamme energiaamme itsemme ja toistemme mollaamiseen, minusta kannattaisi rakentaa vahvuuksiemme varaan”, Oikkonen kannustaa.
Matematiikasta mielenkiintoista
Matemaattista osaamista osaltaan vahvistaa myös Oikkosen johtama Summamutikka-keskus ja sen matematiikkaluokka Origo. Ne tarjoavat vierailumahdollisuuksia, matematiikkaklubeja, -kerhoja ja -leirejä eri-ikäisille ja -tasoisille matematiikan oppijoille.
Toiminnan positiivisista vaikutuksista on jo saatu hyviä esimerkkejä ja matematiikan opetukseen liittyvän tutkimustoiminnan nyt vahvistuessa sen vaikutuksia matematiikan kiinnostavuuteen ja oppimistuloksiin aiotaan kartoittaa tarkemmin.
Oikkosen mukaan kaikki koulumatematiikan ulkopuolelle kurkottava kiva ja jännittävä sekä niin heikoimpien ja kuin vahvimpienkin erityistarpeiden huomiointi tukevat matematiikan opetusta ja lisäävät matematiikan kiinnostavuutta, mutta ensiarvoisen tärkeää on myös korostaa matematiikan yhteiskunnallista merkitystä.
“Tästä laitoksemme johtaja Mats Gyllenberg esitti muuten äskettäin hienon verbalisoinnin: ‘yhtään ihmiskunnan suurista ongelmista ei ratkaista ilman matematiikan apua’,” hän sanoo ja lisää, että oppilaita tulisi herätellä pohtimaan matematiikan roolia hänen omissa tulevissa, lukion jälkeisissä opinnoissaan sekä sitä, miten hän itse voisi kokea matematiikan mielekkääksi.
Lue myös juttu matematiikan opettajaksi opiskelevasta Noorasta Luova-verkkolehden Opiskelu & työelämä -osiosta.
Teksti: Elisa Lautala.
