Jo vuoden ajan matematiikan ja tilastotieteen laitoksen käytävien seinillä on riippunut liitutauluja, joiden ääreen opiskelijat ja opettajat kerääntyvät. Toisaalla opiskelijoita istuu ryhminä suorittamassa laskutehtäviä pöytien ääressä, joiden muovipintaan voi kirjoittaa. Mistä oikein on kyse?
“Opetusmenetelmästä käytetään nimitystä kisälliopetus ja se perustuu ajatukseen, että paras tapa oppia matematiikkaa on laskea”, sanoo Thomas Vikberg, joka valmistelee väitöskirjaa aiheesta.
Yliopistotason matematiikanopetus on perinteisesti ollut luentoperusteista. On kuitenkin huomattu, että vaikka opiskelijat ovat selvittäneet tentit hyväksytysti, heillä ei ole ollut seuraavaa kurssia varten tarvittavaa osaamista. Tähän ongelmaan on pureuduttu kisälliopetuksella, joka perustuu laskuharjoituksiin luento-opetuksen sijaan.
Harjoitustehtävät suoritetaan laitoksen laskentatuvassa, missä harjoitusassistentit ja kurssien opettajat ovat paikalla auttamassa opiskelijoita ongelmakohdissa. Harjoitukset on rakennettu niin, että opiskelijat samalla sisäistävät taustalla olevan teoriapohjan. Tehtävät myös vaikeutuvat vähitellen.
“Yhtäkkiä opiskelija huomaakin pystyvänsä ratkomaan mittavia matemaattisia ongelmia”, sanoo Vikberg. Sellaiset myönteiset kokemukset johtavat tehokkaaseen oppimiseen.
Menetelmä on vaativa sekä opiskelijoille että opettajille. “Kaikkein vaikeinta on olla auttamatta liikaa. Opettajana sitä haluaisi selittää kaiken opiskelijoille, mutta heille on annettava mahdollisuus itse ymmärtää asia”, jatkaa Vikberg.
Tekemällä oppimista suurelle joukolle
Kisälliopetus otettiin käyttöön syyslukukaudella 2011 kahdella suurimmalla matematiikan peruskurssilla, joilla opiskelijoita on useita satoja. Opiskelijapalaute on ollut enimmäkseen myönteistä.
Kipinä kisälliopetukseen saatiin tietojenkäsittelytieteen laitokselta, missä menetelmään on panostettu jo muutaman vuoden ajan.
“Yksilöllinen ohjaus ja tekemällä oppiminen ovat selvästi pinnalla yliopistossa juuri nyt”, sanoo Vikberg. “Meidän kurssimme on kuitenkin mittakaavaltaan ainutlaatuinen: me tarjoamme yksilöllistä opetusta sadoille opiskelijoille.”
Haasteena on kuitenkin resurssien riittävyys. Suuren osan viikkoa avoinna olevat laskutuvat kasvattavat opetuskustannuksia.
“Mutta kuinka kallista on istuttaa luentosaliin 400 opiskelijaa, jotka eivät tajua asiasta yhtään mitään”, kysyy vuorostaan Vikberg.
Teksti: Katja Bargum. Juttu on julkaistu alunperin Helsingin yliopiston uutisissa.
Video: Elisa Lautala.