Harjoittelu toi uutta varmuutta toiminnallisen matematiikan opetukseen

Käytännön harjoittelu vahvisti matematiikan aineenopettajaopiskelijoiden käsityksiä toiminnallisuuden hyödyllisyydestä matematiikan opetuksessa. “Harjoittelu on tuonut varmuutta toiminnallisten tehtävien käyttöön ja lisännyt tietoa erilaisista aktiviteeteista”, sanovat tulevat matematiikan opettajat Anne Kivistö ja Noora Nuutinen.

Matematiikan aineenopettajaopiskelijat Anne Kivistö ja Noora Nuutinen suorittivat opettajan pedagogisiin opintoihin kuuluvan soveltavan harjoitettelunsa Summamutikka-keskuksessa (osa Helsingin yliopiston LUMA-keskusta) ohjaten matematiikkapäiviä ja -kerhoa. Kolme viikkoa kestänyt harjoittelu sisälsi toiminnallisen ja matematiikkapainotteisen ohjelman suunnittelua sekä toteutusta. Harjoitteluun mahtuikin monta mielenkiintoista ja innostavaa vierailua pääkaupunkiseudun kouluissa.

Näin Anne ja Noora kertovat harjoittelusta saamistaan kokemuksista:

“Olemme viidennen vuoden matematiikan aineenopettajaksi opiskelevia opiskelijoita ja viime syksynä aloitimme vuoden kestävät pedagogiset opinnot. Pedagogisiin opintoihin kuuluu kolme harjoittelujaksoa: perusharjoittelu, soveltava harjoittelu ja syventävä harjoittelu. Perus- ja syventävä harjoittelu suoritetaan koulussa, mutta soveltavan voi suorittaa monella eri tavalla.”

“Pedagogisissa opinnoissa ei ehditä panostamaan kunnolla toiminnallisuuteen ja sen takia halusimme suorittaa soveltavan harjoittelun paikassa, jossa tätä matematiikan osa-aluetta pääsisimme harjoittelemaan. Päädyimme Summamutikka-keskukseen, koska meille molemmille toiminta siellä on tuttua ja keskuksen aktiviteeteissa pääpaino on toiminnallisessa matematiikassa. Uskoimme, että sieltä saisimme paljon hyödyllistä tietoa ja taitoja tulevaan ammattiimme.”

“Harjoitteluun on kuulunut matikkakerhon ja matikkapäivien suunnittelua ja pitämistä. Olemme saaneet järjestää matikkapäiviä oppilaille, joiden ikä on vaihdellut aina 5-vuotiaista abiturientteihin asti. Olemme myös tuottaneet opetusmateriaalia yleiseen käyttöön.”

Samaa materiaalia voi muunnella eri ikäisille oppijoille

“Matikkakerhoa pidimme 3-6 luokkalaisille kerran viikossa kuuden viikon ajan. Jokaiselle kerhokerralle olimme keksineet eri teemat, joiden ympärille rakensimme ohjelman. Teemoja ovat olleet esimerkiksi geometria ja erilaiset matematiikkapelit. Matikkapäivien ohjelmat olemme pyrkiineet koostamaan siten, etteivät käsiteltävät matematiikan aihealueet ole välttämättä tuttuja koulumatematiikasta esim. verkot ja salausjärjestelmät.”

“Harjoittelussa olemme oppineet kehittelemään monipuolisia ja kehittäviä materiaaleja sekä muuntelemaan samaa aktiviteettia monen ikäisille.”

“Harjoittelu on tuonut varmuutta toiminnallisten tehtävien käyttöön ja lisännyt tietoa erilaisista aktiviteeteista. Lisäksi käsityksemme toiminnallisten tehtävien hyödyllisyydestä opetuksessa on vahvistunut, koska niiden avulla lapset ja nuoret oppivat matematiikkaa hauskalla tavalla sekä matemaattinen ajattelu kehittyy.”

Toiminnallisuus innostaa myös heikompia oppilaita yrittämään parhaansa

“Meistä on ollut mukava huomata, että monet oppilaat, jotka ovat heikompia matematiikassa, monesti innostuvat erilaisista toiminnallisista matematiikan tehtävistä ja tekevät niitä mielellään. Harjoittelun aikana olemme myös huomanneet itseoivaltamisen tärkeyden ja sen suuren roolin innostuksen sytyttäjänä.”

“Summamutikka-ohjaajina olemme päässeet vierailemaan monessa erilaisessa koulussa. Tämän vuoksi olemme päässeet harjoittelun aikana näkemään erilaisia toimintakulttuureja ja oppilaita, joka ei ole mahdollista muiden harjoitteluiden aikana. Lisäksi olemme saaneet vastuuta ja vapauden päättää minkälaisia ohjelmia pidämme oppilaille, mikä on auttanut meitä kehittymään tulevina opettajina.”

Teksti: Jenni Räsänen.