Lehtori ja kehittäjäopettaja Jussi Tombergille mukavinta LUMA-aineiden opetuksessa on toiminnallisuus ja tekemällä oppiminen. Elämyksellisyys ja kokemuksellisuus, jotka näkyvät hänen omassa opetuksessaankin, ovat asioita joiden puolesta hän puhuu myös muille. Tutustu vuoden 2015 LUMA-toimijan mietteisiin.
Maantieteen ja biologian lehtori Jussi Tomberg on yksi Oulun sivistys- ja kulttuuripalveluiden kehittäjäopettaja-nimikkeellä toimivista opettajista. Hän on hyvin innostunut LUMA-aineista, ja hänen innostuksensa välittyy vahvasti hänen kanssaan toimiville kollegoille sekä oppilaille, joita hän opettaa.
“Luonnontieteet ja tutkiminen on kiinnostanut minua aina. Olin jo lapsena enemmän kiinnostunut muurahaisista kuin puissa kiipeämisestä”, Tomberg toteaa.
Yläasteella biologian opettaja Oili Elo sai Tombergin innostumaan luonnontieteistä, juuri toiminnallisten ja kokeellisten työtapojen suosimisella sekä innostavalla persoonallaan.
“Päästessäni opiskelemaan maantiedettä Oulun yliopistoon, minulla oli kesäisin mahdollisuus toimia tutkimusapulaisena Satakunnan ympäristöntutkimuskeskuksessa, jossa pääsin toimimaan oikeassa tutkimusympäristössä”, Tomberg jatkaa.
Hän valmistui aineenopettajaksi 1997 ja työskenteli aluksi Itä-Porin yläasteella.
“Silloinen työyhteisöni oli hyvin innostava ja pääsin heti mukaan valtakunnalliseen luonnontieteiden kehittämiskoulutukseen. Jo silloin puhuttiin paljon kokeellisuudesta ja tekemällä oppimisesta. Itse olen kuitenkin aina ajatellut, että elämyksellisyys ja kokemuksellisuus ovat asioita, jotka kantavat koko oppijan matkan.”
Laanilan kouluun Ouluun hän siirtyi vuonna 1998. Itsekin alunperin biologian ja maantieteen opettajana samaisessa koulussa toimineen rehtori Pekka Kytömäen kanssa käydyt pedagogiset keskustelut ja erityisesti rohkaiseminen maasto-opetukseen sekä oppilaiden kanssa tehtäviin useamman päivän vaellusretkiin muokkasivat Tombergia opettajana innostajaksi.
“Vuonna 2007 minulle tarjoutui tilaisuus ryhtyä Oulun opetustoimen ohjaavaksi opettajaksi luonnontieteissä ja kestävän kehityksen asioissa. Tämä mahdollisuus avasi minulle ovia toteuttaa itseäni pedagogisena kehittäjänä, kouluttajana ja verkostojen luojana.”
Jossain vaiheessa mukaan yhteistyökumppanina tuli Oulun yliopiston LUMA-keskus (OuLUMA).
“Heillä on alusta asti ollut erittäin avoin, ennakkoluuloton, joustava ja innovatiivinen suhtautuminen yhteistyöhön. Esimerkkinä vaikkapa Science Cafe -täydennyskoulutusiltapäivät luonnontieteen opettajille, työpajat koulujen Luma-ryhmille, tiedepäivien järjestäminen ja nyt uutena myös tiedeleirit yläkoulujen oppilaille, joita pilotoimme ensi syksynä Kuusamon Oulangan tutkimusasemalla.”
Tombergin mukaan yliopiston ja koulujen välistä yhteistyötä on ehdottomasti pidettävä yllä ja – kuten OuLUMA on toiminut – kuunnellen ja aitoa yhteistyötä tehden. “Erityiskiitos Kati Kyllöselle OuLUMA:an todella mutkattomasta ja luovasta yhteistyöstä”, hän lisää.
Tombergin mukaan oppilaat ja opiskelijat pitävät tekemällä oppimisesta ja toiminnallisuudesta. “Kun homma tapahtuu aidossa ympäristössä ja saa itse kokeilla, siitä jää myös muistijälki. Monet meistä voivat allekirjoittaa sen, kuinka pienestä oma uravalinta voi olla kiinni ja kuinka tärkeitä ovat nuorena saadut positiiviset kokemukset koulusta.”
Haasteina työssään Tomberg kokee isot opetusryhmät, jotka rajoittavat kokeellista ja toiminnallista työskentelyä sekä yhä tiukemmiksi menevät vastuukysymykset. “Panostus opetukseen ja sopivankokoisiin ryhmiin olisi suoraan panostusta tulevaisuuteen ja raha tulisi moninkertaisesti takaisin ja jopa suhteellisen nopeasti.”
Oppilailta saatu palaute on Tombergin mukaan aina hyvin suoraa ja kaunistelematonta. “Jos homma on heidän mielestään onnistunut ja he viihtyvät, niin he myös sen sanovat. Paras palaute tulee monesti luokkahuoneen ulkopuolella tapahtuneesta toiminnasta. Vaikkapa niinkin tuttu asia, kuin ongella käynti seiskaluokalla saattaa muistua ysiluokan viimeisellä viikolla mieleen koulun mukavimpana asiana.”
“Arvostan Vuoden LUMA-toimijaksi nimeämisen erittäin korkealle saavutuksissani”, hän jatkaa. “Tämänkaltainen toiminta on usein enemmän tai vähemmän yksinäistä puurtamista tai pienehkön tiimin toimintaa ja tunnustuksen saaminen siitä lämmittää mieltä kovasti ja auttaa jatkamaan tärkeässä työssä.”
“Väitänpä lopuksi, että luonnontieteellä ei olekaan vähäpätöisempää tehtävää, kuin maailman pelastaminen.”
Kuva: Jussi Tomberg.
