Vuoden 2022 kasvatustieteilijäksi nimetyn Alisa Uusi-Kilposen valintakriteereissä korostui ansiokas verkkopedagogiikan hyödyntäminen koulutuksen saavutettavuuden edistämiseksi.
Specia asiantuntijat ja esihenkilöt ry ja SKOL Suomen kasvatustieteiden opiskelijoiden liitto ry ovat valinneet vuoden 2022 kasvatustieteilijäksi kasvatustieteen maisteri Alisa Uusi-Kilposen LUMA-keskus Suomi -verkostosta. Palkinto jaettiin tänään vuotuisessa Specian kasvuseminaarissa. Palkinnon saajaksi etsittiin tällä kertaa kasvatustieteilijää, joka on hyödyntänyt työssään tai opinnoissaan digitaalisia ratkaisuja ja näin ollen toiminnallaan edistänyt esimerkiksi koulutuksen saavutettavuutta, oppimisen pelillistämistä tai työyhteisöjen sisäistä viestintää, työskentelyn sujuvuutta ja osallisuutta. Palkitun kasvatustieteilijän toivottiin myös tehneen toiminnallaan kasvatustieteitä tunnetuksi omassa yhteisössään.
Verkkopedagogiikan moniosaaja
Luokanopettajaksi ja matematiikan aineenopettajaksi pätevöitynyt Uusi-Kilponen on viime vuosina työskennellyt suunnittelijana Helsingin yliopistossa toimivan LUMA-keskus Suomen hallinnon koordinoimassa LUMATIKKA-täydennyskoulutuksessa. LUMATIKKA oli matematiikan opetukseen ja oppimiseen paneutuva laaja verkkokoulutusohjelma kaikkien asteiden opettajille. Koulutusohjelman keskiössä olivat matemaattisten taitojen ja asenteiden kehittyminen varhaislapsuudesta aikuisuuden kynnykselle. Ohjelman toteutti suomalaisten tiedekorkeakoulujen yhteinen LUMA-keskus Suomi -verkosto. Opetushallitus rahoitti hankkeen. Hankkeen tavoitteena oli parantaa lasten ja nuorten matemaattisia taitoja ja lisätä innostusta matematiikkaa kohtaan. Ohjelma tuki opettajien valmiuksia kehittää matematiikan opetustaan. Viisivuotisen hankekauden aikana verkkokursseille osallistui yli 7 000 opettajaa ympäri Suomea. Hankkeessa tehdyt opetusvideot ovat keränneet verkossa yli 100 000 katselukertaa. Ohjelman materiaalit ovat yhä avoimesti saatavilla ja löydettävissä hankkeen verkkosivujen kautta.
Uusi-Kilposelle mahdollistui jo opintojen aikana tutkia pro gradu – tutkielmassaan verkkokouluttautumisen mielekkyyttä osana opettajien ammatillista urakehitystä. Tutkimusaineisto oli kerätty LUMATIKKA-hankkeesta. Hankkeessa työskennellessään hän pääsi kehittämään verkkokurssien sisältöjä ja verkkopedagogisia toiminnallisuuksia osallistujapalautteiden ja oppimisanalytiikan keinoin. Hankkeen hyviä käytänteitä levitettiin esimerkiksi Uusi-Kilposen ja kollegoidensa toimittaman matematiikan opetuksen teemanumeron avulla luonnontieteellisten alojen opetukseen erikoistuneessa LUMAT-B-verkkolehdessä.
LUMATIKKA-hankkeen lisäksi Uusi-Kilponen on työskennellyt oppimisanalytiikan parissa myös Helsingin yliopiston koulutus ja kehittämispalvelut HY+ Oy:ssä Akateemiset valmiudet eli AKVA-hankkeessa. AKVA on koulutus maahanmuuttajille, jotka haluavat parantaa mahdollisuuksiaan päästä opiskelemaan korkeakouluun ja työllistyä Suomeen. Lisäksi Uusi-Kilponen työskentelee oppimateriaalien kehityksen parissa niin LUMA-verkoston valtakunnallisen tehtävän kautta kuin oppikirjakustantamossakin.
Tuore vuoden kasvatustieteilijä kertoo ajatuksistaan valintaan liittyen
Miksi arvelet, että sinut on valittu vuoden kasvatustieteilijäksi?
– Tämän vuoden palkitsemiskriteereissä ja ylipäätään kasvuseminaarissa esille nousseita teemoja olivat verkkopedagogiikka ja jatkuva oppiminen. Nämä molemmat ovat olleet lähellä omia ammatillisia kiinnostuksen kohteitani ja olen työskennellyt niiden parissa kuluneina vuosina.
Mitä palkinnon saaminen merkkaa sinulle?
– Julkinen tunnustus omasta työstä lämmittää mieltä. On hienoa, että itselleni tärkeät aiheet huomioidaan myös muiden osalta. Näin nämä teemat saavat myös tarvitsemaansa yhteiskunnallista näkyvyyttä. Pidän tärkeänä, että olen saanut työlläni tukea opettajien jatkuvaa oppimista, ja työn vaikuttavuus on huomattu.
Millaisista työtehtävistä haaveilet kasvatustieteiden parissa tulevaisuudessa?
– Päällimmäisenä mielessä on toki tuoreet kokemukset LUMATIKKA-hankkeesta. Todella tuntuu siltä, että matematiikan opetuksen koulutukselle oli ja on yhä tarvetta opettajien keskuudessa. Näitä jo toimiviksi todettuja käytänteitä haluaisin kehittää edelleen ja ottaa mukaan ajankohtaisia teemoja, joihin opetuskentällä kaivataan lisätukea. Esimerkiksi erityispedagogiikka ja monipuolinen arviointi ovat tällaisia aiheita.
– Tahdon jatkaa yhä verkkopedagogisten ratkaisujen kehittämistä, jotta voin edesauttaa erilaisten oppimistarpeiden tukemista valtakunnallisesti. On tärkeää, että osallistuminen on yhdenvertaisesti mahdollista ympäri Suomen. Oppimisanalytiikka toimii tässä hyvänä työvälineenä. Haluan jatkossakin osaltani varmistaa, että opettajien jatkuvan oppimisen valmiuksia tuetaan. Tähän voi liittyä esimerkiksi innostavien oppimateriaalien ja työtapojen käyttöön ottaminen opetuksessa. Työnantajat ovat merkittävässä roolissa sen suhteen, että opettajilla on mahdollisuus kouluttautumiseen työajalla, eivätkä täydennyskoulutukset rajaudu vain innokkaimpien opettajien vapaaehtoistoiminnaksi. Toivon, että näin yliopistolla työskennellessänikin otteeni käytännön opetustyöhön ja kontaktini opetuskentälle säilyisivät.
