Vuonna 2023 on kulunut 20 vuotta ensimmäisen LUMA-keskuksen ja 10 vuotta LUMA-keskus Suomi -verkoston perustamisesta. Juhlavuoden kunniaksi perustetun blogin viidennessä osassa Heinolan lukion fysiikan ja matematiikan opettaja Pilvi Sihvonen pohdiskelee luonnon ja LUMA-keskus Suomen merkitystä. Tutustu lisää LUMA-tiedekasvatuksen tekijöihin, osallistujiin ja malleihin verkostomme työtä kuvaavassa verkkokirjassa.
Havunneulaset rapisevat lenkkareitteni alla. Keväiset auringon säteet siivilöityvät kauniisti puiden lomitse. Polku kuljettaa minua ja keväisiä ajatuksiani kohti rantaa.
”Hengitä sisään, pidätä hengitystä ja puhalla hitaasti ulos. Älä ajattele työasioita. Rentoudu Pilvi”, puhun itselleni.
Mielessäni jyskyttää askelteni tahdissa: ”Laaja-alaiset! Miten ne näkyvät koulumme arjessa. Onnistuinko viemään niitä koskevan yhteistyötuokion kunnialla läpi! Mitä ihmettä voisimme tehdä, jotta opiskelijat pysyisivät opetuksessa mukana! Matematiikan osaaminen romahtaa! Tänään täytyy litteroida muutama haastattelu. ”
Istuudun rantakalliolle ja katselen järvelle. ”Vedä, Pilvi, muutaman kerran tätä ihanaa kevätilmaa keuhkoihisi. Katso taivaalle ja näe sen kauneus. Hengitä, pidätä hengitystä ja puhalla ulos!”
En malta olla katsomatta puhelimeeni saapuneita viestejä. LUMA-opekollegat checked, lapset checked, LUMA-tutkijaryhmä checked ja Maija checked: ”Pilvi, voisitko kirjoittaa LUMA-juhlablogiimme opettajan näkökulman?”
”Maija, olisi hieno juttu, mutta aika on tosi kortilla juuri nyt. Hauduttelen asiaa”.
Linnut laulavat. Lenkkareitteni tahti kiihtyy. ”Miksi teen tätä kaikkea? Mistä iloitsen juuri nyt?”, pyörii mielessäni. ”Hengitä, katso, kuule, kosketa puun runkoa, kuuntele, haista, näe ja tunne – koe luonto. Niin, juuri niin. Juuri siksi.”
Näen rannalla veden ylle kaartuneen vanhan ja harmaan puun. Pysähdyn. Se kurottaa kohti vettä kuin juodakseen. Rungossa on iän tuoma kauneus, vahvuus ja uljaus.
”Olen täällä vain hetken. Vaikutan vain hetken. Sinä aikana voin jakaa ajatuksiani luonnosta ja sen suunnattomasta arvosta ja merkityksestä opiskelijoideni kanssa. Yhdessä voimme kiinnostua, oivaltaa, tutkia ja vaikuttaa. Maailma avartuu ja uskon, myös parantuu. ”
”Ai niin, se juhlablogi…”, muistutan itseäni.
”Maailma parantuu… luonnon arvostus kasvaa… osaamme kohdata paremmin globaalien ympäristöongelmien synnyttämät haasteet… LUMA-keskus Suomi…”, pyörittelen mielessäni.
”Haluan robotin leikkaamaan nurmikon, tiskaamaan tiskit, pesemään pyykit ja laittamaan ruokaa”, kehittelen ajatusta ”mulle kaikki ja heti” -ihmisestä, jonka tarpeet ohjaavat kehitystä.
”Kaikki kehitys, luonnon hyödyntäminen ja ymmärrys siitä, miten luonto toimii, tapahtuu ihmisten välisen vuorovaikutuksen kautta. Vuorovaikutuksen tulisi johtaa sellaiseen ymmärrykseen ja osaamiseen, että luonto kestää ja me kestämme.”, pohdin.
Ohuen ohut hämähäkinseitti heiluu tuulen tuudittamana rauhallisesti ilmassa. Siirrän katseeni kauemmaksi ja huomaan miten siihen on liittynyt monta seittiä. Vielä katseen siirto ja näen seittien muodostaman verkon.
LUMA-keskus Suomi on onnistunut siinä tärkeimmässä eli ihmisten vuoropuhelun herättämisessä – verkon kudonnassa. Keskus on sitonut opettajat, oppilaat ja opiskelijat eri puolilta Suomea monipuolisten työpajojen, virtuaalisten oppimisympäristöjen, täydennyskoulutuksen ja suunnitelmallisen tutkimuksen kautta tavoittelemaan yhteisiä luontoarvoja, luonnon ja ihmisen tasapainoista rinnakkaisoloa, kummankin hyvinvointia ja kestäviä elämisen muotoja ei vain Suomessa vaan kaikkialla maailmassa. Keskus tukee opettajia monipuolisempien ja laaja-alaista ajattelua ja yhteistyötä tukevien opetusmenetelmien käyttöönotossa ja edistää sitä, että eri osaajat oppivat yhdistämään tietojaan ja taitojaan sekä löytämään yhteisen ymmärtämisen, joka on kaiken kehityksen a ja o.
Vieressä lorisee kevätpuro. Auringonvalo tanssii sen pinnalla. Kilistän kuvitteellista lasiani kaikkien huomion herättämiseksi. Odotan, että juhlakansa ympärilläni hiljenee.
”Kiitos, LUMA-keskus, hienosta ja arvokkaasta työstä. Voitte aiheellisesti olla ylpeitä siitä. Onnea!”, ja kohotan maljan.
Puhelin ilmoittaa viestistä. ”Tapaaminen siis perjantai-iltana LUMA-tutkimusryhmän kanssa klo 20.45”. Naurattaa ja vastaan: ”Sopii hyvin. Sopivasti levoton meininki siihen aikaan plus hikiotsallapisarahymiö!”.
Kuiva polku tuoksuu neulasilta, jotka rapisevat lenkkareitteni alla.
”On ihanaa innostua yhdessä!”
”Kop… kop kop kop”- koputtaa tikka.
Kirjoittaja on Heinolan lukion fysiikan ja matematiikan opettaja. Päätyönsä ohella hän toimii vieraileva tutkijana INARissa (INAR – Institute for Atmospheric and Earth System Research) ja tekee mm. oppimiseen liittyvää tutkimusta LUMA Science Helsinki -tutkimusryhmässä. Tutustu Pilvi Sihvosen väitöskirjaan Knowledge Transfer of the Holistic View of Air Quality: Development of a modern framework for higher education HELDA-tietokannassa.
Kirjoitus on osa LUMA-keskus Suomen blogisarjaa Joka kolkkaan ja niemeen – Till hela landet. Myös sinä voit osallistua kirjoittamalla. Yhteydenotot ja sarjaan liittyvät kysymykset toivotaan sähköpostilla osoitteeseen luma-keskus((at))helsinki.fi.
Aikaisemmat sarjan julkaisut:
